Kauppoja

Ummeljoella oli neljä kauppaa 1960-luvun alussa. Tässä kyläkirkon lähellä. Prihan kauppa, Kymenmaa ja kaks muuta. Ja vielä Rekolan kauppa kauempana. Keskikyläs päin oli Osuuskauppa ja Anjalaan päin oli viel joku kauppa.

Muistan kaupoista sen, kun olin yhtenä kesänä siinä Kokkosella töissä. Ja alkoivat sitten yhtenä aamuna kilpailemaan mainoksissa. Vuoron perään laittoivat ikkunaan mainoksen ja hintoja alas. Toinen meni taas ottamaan lapun pois ja laittamaan halvemman hinnan. Muutaman kerran ne vekslas niitä hintoja alas. 

Prihan kauppa ja Laarin kauppa oli aika lähekkäin. Rekolan kauppa oli vähän kauempana yhden talon alakerrassa semmonen pikkunen kauppa. 

Aiemmin Ummeljoen alapäässä ol Salon kauppa. -Kun miä olin ihan piän niin se Salon kauppias toi meille jauhosäkin. Miä kattelin ikkunast ja ihmettelin, mitä vasten miä en kuullu sen puhetta, vaikka näky, että sen suu liikku. Se kauppa ol Alapäässä Nuuttilan talos. Se ol jotain sukuu niille, ehkä se kauppiaan vaimo. Pitkän aikaa siin Nuuttilan talos ol ne kaupan rappuset toises päässä ja sellaset luukut, jotka käänty sen ikkunan päälle joka ol oves. Se kauppa siint hävis. Se kauppias muutti pois. Miä en koskaan käynny siin kaupas. Miä muistan vaan että jotkut ihmiset matki sit kauppiahan isää. "Kaikkiahan puojissa on" sano Salon vaari. "Onhan meijän puojissa".

Yläpäässä ol Yrjölän kauppa. Sehän ol oikein sekatavarakauppa. Siäl ol jauhoi joka sorttii, ryynii ja kahvii ja kaikkii. Yrjöläs ol kauppa niin kaun kun se ukko jakso siin olla, 1916 se kuol. sen poika Aapi ol käynny kauppakoulun ja yritti olla siin, mut ukko ol vissih niin vanhanaikain että ne ei sopinnu. Muijat kuulemma kävi ikkunan takaan kattomas kuka ol myymäs. Jos ol Aapi, ne men sisäh, jos ol ukkko, ne ei menny. Ukko joskus makas tiskil kangaspakka pään alla. Jos tul köyhän näköin akka, se kysy, onks sil rahaa, ja sitte vasta rupes myymäh. Aapi läks Amerikkah morsiameh Jokirannan Dagmarin kanss. Se kävi meillä hyvästelemäs ennen lähtöäh. 

Sivanter, se vanha ukko, pit ja aina vähä kauppaa. Niil ol limonaatii ja tupakkaa ja siit sit pullaa, jota ne leipo itte, ja tuoretta lihaa silloin kun ne osti jonkun elukan ja teurasti sen. Strantmannin Mimmi sano "Sivanteris on taas tapettu ja se on niin rasvast, niin rasvast". Nehän kävi markkinoil Kymintehtahal ja Kausalas ja mones paikas. Koskivirran Einar puhu joskus siint kun se ol nuoren poikan se ukon apulaisen. Sivanter opetti Einarin kauppiahaks. 

Peltolan suutar piti vuolen tai kaksi kauppaa Alapäässä Havenin talos. Pojat Matti ja Ilmar ol siäl vissih myymäs. Suutar tek niit suutartöitä, mut aina sil ol jotain myytävää. Välil sillitynnyt, josta se myi sillii. Joskus virolaisii potaattii. No ehkä se myi saappahiikin.