Inkeroisten asema

Asema oli nuorten kokoontumispaikka. Asemalla oli ennen kello, joka on nykyään Erjon kellosepän luona. Asemalla oli Huttusen kioski, myi jäätelöä ja semmosta pikku purtavaa.

Asemalla käytiin junia katsomassa. Junaliikenne oli rauhallisempaa kuin nykyään. Kun juna tuli tänne Myllykoskelt päin, oli ylikäytävii. Kun siel oli aina maataloja molemmin puolin, piti lehmät saada Kymijoen varteen ja muuta. Siinhän oli näin, et kun täst läks juna niin Tehtaanmäes se pysähty eka kerran. Eihän höyryveturit kun ajo, niin täst oli kilometrin verran matkaa siihen. Sit tultiin Silvastiin, se oli kolmen kilometrin päässä. Ja sit Keltakangas viel niin kyl siin junii sai katella, mut ei niit montaa menny kun verrataan miten niit nyt menee ja mikä tää on tää vauhti. Et kylhän rautatiet tänne on tuonu tätä joukkoo mut on se myös vieny. Ainakin täl hetkel kun katotaa tät, että se kyllä vähenee.

Huttusen kioski asemalla oli aikoinaan ainut paikka, josta sai jäätelöä. Huttusen kioskin jäätelössä oli sellanen suorakaiteen muotoinen vohveli ja sitten jäätelö siinä välissä ja taas vohveli. Ja sit siel myytiin lehtiä. Ja sit huhuttiin, et siel myytiin myös tuhmia lehtiä mutta niit en koskaan nähny!

Toinen aseman kioskeista oli lehtikioski ja toinen karamellikioski.

Muistan, kun lähettiin Paviskilta ja yhdellä tytöllä oli pyörä. Mulla ei ollut, mutta ajettiin sillä pyörällä. Minä ajoin ja tyttö istu tarakalla ja aseman luona nähtiin, että juna tulee ja siihen piti ehtiä. Juuri tuon aseman kioskin kohdalla pyörä kaatui! Mutta ehdin junaan, vähän oli kädet ruvella!

Tehtaanmäellä oli junaseisake ja aina tilipäivän jälkeisenä päivänä siel oli litviikkimarkkinat. 

Isä kävi Kotkassa ja otti aina meidät mukaan. Ja tää vanha Inkeroisten asema oli silloin. Odotussali oli valtavan iso. Siel myö veljen kans aina leikittiin ja oltiin hippaa. Ainoo, mikä asemast on jäljellä on se vanha kello. 

Isä kävi joka pyhä passaamas junat asemalla.