Nuorten ajanviettoa

Nuoret vietti silloin aikaa myös urheilukentällä kesällä, talvella oli hiihtoja. Hiihtoa harrastettiin, joskus saatiin palkintojakin. Sit oltiin hyppyrimäellä ja siellä se aika meni. Sieltä hyppyrimäeltä yks tarina. Menin kaverin kanssa sinne mäelle ja Aallon taloista yks poika huus, että tulkaa kattomaan, hänellä on uudet mäkisukset! Ja mentiin katsomaan sinne ja ei siinä mitään, tultiin sit kotiin niin äiti oli vihainen. Ei sinne ois saanu mennä, ei meillä ois ollu sinne mitään asiaa! Se oli sitä aikaa se, kun oli tarkkaa kenen kanssa oltiin. Se oli joskus vuonna 1946. 

Urheilukentällä on melkein kesät asuttu, on itse urheillut siellä ja ollut valmentamassa muita. Ennen oli vilkasta urheiluseuratoimintaa, kun kenttäkin oli kohtuullisessa kunnossa. Siel oli moukarinheittopaikkakin. Täälhän oli kaks toimivaa urheiluseuraa. Kun oli vanha urheilukenttä, niin tossa vesitornin paikalla on ollut joskus Terhon lavakin, jossa oli tansseja. Ennen minun aikaani.

Terhon tanssilavalla on kulutettu monet kengät!

Myö mentiin tonne urheilukentälle aina pesäpalloo pelaamaan koulusta. Ensin käveltiin kouluun, sit Anjalast tänne kentälle ja sit takas kouluun ja sit vielä kotiin. 

Yhtenä kesänä tuol oli maastojuoksukilpailut ton kentän takana. Silloin oli 17-vuotiaiden ja 19-vuotiaiden sarja. Ja kun 19-vuotiaitten sarjassa ei ollu oikein osallistujia niin mie voitin senkin sarjan!