Anjalan kirkko

Olin kerran vihkiäisissä Anjalan kirkossa. Siel oli ovet auki ja yhtäkkiä sielt tuli susikoira sisään. Se oli sen isännän koira. Se oli Metsäkulmalta jäljittänyt isäntää ja tuli kirkkoon perässä!

Mulla oli yks joulu sukulaisia vieraana ja he halusivat ehdottomasti Anjalan kirkkoon eikä Inkeroisten kirkkoon, kun Anjalan kirkko oli kauniimpi.

Mutta nyt on Anjalan kirkkokin ihan pelkistetty siitä, mitä se joskus oli. Se oli lapsena ihana se kirkkomiljöö, kun oli hämyinen kappeli ja joulun aikaan kynttiläkruunujen alla oltiin. Se oli kaunista. Ja oli kauniit vanhanaikaiset penkit, mut nyt se on ihan valkoinen sisäpuolelta.

Sinne kirkkoon joka joulu mentiin kävellen. Klo 7 alkoi kirkko ja kuuden aikaan lähdettiin kävelemään.

Siel oli naisten parvi ja miesten parvi erikseen ja urkuparvikin. Ne oli vaan nimetty silleen, ei sillä merkitystä ollut enää silloin ainakaan. Ja Anjalan puolen ovi ja Ummeljoen puolen ovi. 

Yks joulu mie päätin, että annan sisaruksille ja niiden lapsille joululahjan. Olin ajatellu, että mennään Anjalan kirkkoon hevoskyydillä, se ois ollu sellanen elämys. Mutta tiet oli niin huonossa kunnossa, ettei siitä tullut mitään. Mutta mun serkulla oli hevonen ja myö vuokrattiin se ja lähettiin Myllykahvilan edestä ja käytiin ajelulla. Se oli joulupäivä ja oli karmeen kova pakkanen. Mutta elämys se oli!

Anjalan kirkossa on lapset päässy ripille ja sisarukset kastettu.  

Kirkko säily sodassa.

Jossain vaiheessa saarnastuoli poltettiin ja silloin Ruotsi-Suomen aikaan kaikis kirkois kerättiin kolehti, että saadaan Anjalan kirkkoon uusi saaranastuoli. Ja se on niil rahoil tehty. Ja jäi viel vähä ylikin. 

Meidän naapuri oli suntio ja töihin kuului se, että vei kelkalla lämmityspuut kirkkoon. Ja se oli olevinaan hyvin erikoista, että kelkalla vedettiin puut sisälle asti.

Oon miekin kantanu monta kertaa kolehtia kirkossa. Kun isä oli kellonsoittaja.

Mie oon kans kerran kantanu kolehtia.

Ja kirkon eteises on jalkapuu.