Sörkkä

Ummeljoella oli tietyst Sörkkä. Siellä oli työväentalo, jossa oli teatteriharrastusta jonkun verran. Ja tanssilava jossa oli tansseja, siinä 1950-luvulla siel kävi huippuartistit: Olavi Virta, Annikki Tähti ja Onni Giideon ja nää sen aikaset huippusolistit kävi siellä.

Meitä oli kahdeksan tyttöä ja aina kun oli näitä tansseja niin odoteltiin taksia Anjalan kirkolla. Taksinkuljettajalla oli aina vaimo mukana etupenkillä. Ja sitten meidät survottiin sinne takapenkille, 6-8 tyttöä! Ei koskaan poliisit sakottanut.

Kuljettiin taksilla isolla porukalla, kun se tuli silloin halvemmaksi. Tanssit loppu siihen aikaan siinä 23.30 ja sovittiin, että taksi tulee silloin hakemaan portilta. Muuten sai jokainen mennä minne halusi, mutta siinä portilla piti siihen aikaan olla. Kerran kävi sitten niin, että alkoi ukonilma nousta. No, me pidettiin siitä kiinni että 23.30 ja menin portille ja ihmettelin, kun ei ketään ole siinä. No, yks järjestysmies sitten kysyi, että mitä siinä puuhailet? Sanoin odottavani taksia. Ja se sanoi, että nehän on mennyt jo aikapäiviä sitten, ei ne viittiny odottaa että ukonilma tulee. No, entäs nyt sitten? Olin siellä korkokengissä ja ukonilma oli ja sieltä oli jo hiipimässä se väki kaikki pois. No, ei siinä sitten mitään, lähdin kävelemään. Korkokengillä kävelin 5-6 km ja otin ne sitten pois, ja sitten sukkahousutkin. Muistan, kun siinä tien varressa oli hevosia ja ne katto minua sen näkösenä että! Kun vettä tuli kaatamalla, eikä yhtään autoo tullu. Sitten kun mä tulin koulun mäkeä ylös, oli enää kilometrin matka kotiin. Auto tuli takaa ja sieltä sano, että mihinkäs sie tyttöparka oot menossa? Mie sanoin että kotiin. Mitään muuta en sanonu sille miehelle, kun että kotiin! Myöhemmin oli tietysti kovat keskustelut siitä, että mitä oli tapahtunut. Mut oli päättäneet, että jos salama lyö heidät kuoliaaksi, oli pakko lähteä heti. Että kyllä minä sieltä selviän kotiin. Hyvä, ettei tappelu tullut siitä! Onneksi korkokengät oli saatu siihen kuntoon,että pystyi vielä pitämään. Onneksi älysin ottaa ne ajoissa pois, etteivät menneet ihan huonoksi. Tää oli joskus vuonna 1950-1955.

1960-luvulla siellä Sörkän lavalla oli keskiviikkotanssit, silloin mie olen siellä käynyt.

Sörkän tansseissa 1960-luvulla, kun alkoi nämä Java-moottoripyörät olla. Niin silloin oli nuorisolla vähän kahinaa. Kuusankoskelta tuli nuorisoa ja silloin oli usein pientä kahinaa. 

Sörkän tanssilava ol työväentalon pihalla.

Laval on silloin käyty tansseissa.

No siel oli kerran toi Åke Tuuri esiintymässä. Se esiinty siinä sitten, ja joku siin eessä jotain ilveili sille. Ja tää Åke ei ihan tykänny siitä, vaan sano sitten että jos mul ois tuollanen naama, niin mie menisin lääkäriin!

Helismaa oli aikoinaan esiintymässä siellä Sörkän lavalla ja myö mentiin sinne. Käveltiin sellasta hiekkatietä, joka vei Ummeljoen suunnasta. Myllykoskel oli sellainen nainen, sanottiin Tompurin Ruusuksi yleistä naista, niin ne tuli meitä vastaan käsikynkkää sen Helismaan kanssa siellä metsätiellä!

Mie olin tansseissa Sörkän lavalla. Ja sit sinne tuli alokas ja pyys tanssimaan. Ja sit se loppu siihen, että mie olin lähös pois sieltä lavalta, niin alokas pyysi hyppäämään tarakkaan!

Sörkkähän oli Ummeljoen työväentalon lava. Siellä mie oon opetellu tanssimaan.

Myö tultiin porukalla Kuivalasta asti Sörkälle tanssimaan. Auto sai olla niin täys porukkaa, kuin sinne vaan mahtui. Kierrettiin välillä Kuusankoskella ja välillä Sörkällä ja muilla lavoilla.