Jauhopakka

1800-luvun lopulla oli Ummeljoella saha. Mummu oli leskeksi jäätyään "sahajauhoruomissa" töissä. Karkeaa sahajauhoa tuli paljon, kun sahan terät olivat suuria kuin kirveen terät. Sahajauhoa kuljetettiin pois hevosella. Sillä täytettiin kaikki suot. Volasen talon takana oli Aataminsuo ja Sahajauhosuo. Niissä oli punaista suoveden värjäämää sahajauhoa. 

Lapsuudenkodin takana oli ollut jonkinlainen lammikko. Siihen oli ajettu niin paljon sahajauhoa, että oli muodostunut mäki. Sitä oli alettu kutsua nimellä Jauhopakka. Nimensä se sai pitää, vaikka mäki aleni ja katosi. 

"Jauhopakka oli meitil sellainen urheilukenttä pienen. Keskel ol iso alue, jossa ei kasvannu puita. Reunoil ol pienii mäntyi. Mäntyjen alla kasvo kangassienii. Mummu toimitti niit noukkimah. Siäl kasvo villii mustaa viinimarjaa -ojatiiskerii. Vasemp puol ol lepikkoo, lehtimettää. Siint men polku lähteelle."

Hänen vanhuudessaan Jauhopakka oli metsittynyt. Siinä kasvoi isoja mäntyjä ja haapoja. Joskus 2000-luvun alussa Myllykoski Oy kaadatti siitä puita mm. isot haavat. Seuraavina kesinä siellä oli runsaasti metsämansikoita. Vuonna 2016 siellä oli tiheä nuorten lehtipuiden viidakko. Lähiympäristö on soistunut.