Anjalan kartano

Ja minun henkilökohtainen historia alkaa Anjalan kartanost. Kun äiti on tullu vuonna 1926 sinne puutarhuriks ja isä oli maanviljelijän poika siint ylhäält niin nähtäväst ne on sit siellä tavanneet ja onkin. Siel oli sellanen tilanvuokraaja silloin, Toikka. Ja hän ja hänen rouvansa on sit nää nuoret esitelly. Se oli se puutarhurin asuntokin siel rannas se näky tänne kylälle, mut ei siel nyt oo ku kivijalka.

Ja siel kartanos oli sellanen täysihoitola Kotkalaisille, siellä kartanon päärakennukses. 

Anjalan kartanon rannassa leikittiin. Siel oli tammia ja tammenterhoja, niillä leikittiin. Siin oli useampi perhe ja meitä lapsii paljon. Ja osa niist oli inkeriläisii. Joihinkin pidettiin pidempäänkin yhteyttä. 

Anjalan kartano on sellanen kartano, et siel kummittelee.

Joskus sieltä on joku ottanut kuvan, ja siinä on yläikkunassa näkynyt hahmo. 

Viime vuosina kartanon mailla on ollut seurakunnan järjestämiä juhlia.

Ja 1950-luvulla siel pidettiin maakuntajuhlat. Siel oli paljon väkeä. 

Anjalan kartano ol nähtävyys, siel on vieraitten kanssa aina käyty. 

Se on ollu museokäytössä. 

Kyllä kummitukset jyllää, kun siel ei ketään oo! Kerrotaan, että se harmaa rouva siellä kävelee.

Ei sinne yksin menny, sen verran pelättiin. 

Nykyinen Kivikuppilan rakennus oli ennen viljamakasiini ja se oli tehty samaan aikaan, kun kartanokin.