Patosilta

Pato oli sillon jatkuvast auki, niin kauan kun vuonna 1983 tuli tää uus vesivoimalaitos. Sen jälkeen oli juoksutuksia.

Patosillan alue oli oikeestaan vähän pelottava, siitä mentii kovaa yli kun kouluun mentiin sitä kautta. Etenkin kun tuli paljon vettä. Siit tuli vähän semmonen jokapäivänen juttu, ei sitä osannut ajatella erikoisena.

Patosillan koski oli iso. Isäntä on ollut rummun sisässäkin, kun sinne piti mennä jotain puhdistamaan. Se oli pieni ja hoikka niin sinne sitä sitten piti mennä. 

Mä asuin 5 vuotiaaksi asti siinä Patosillan lähellä. Meidät peloteltiin lapsina vedellä niin paljon, etten ole koskaan oppinut uimaan kunnolla vaan jännitän aina vedessä. Kun se koski oli vaarallinen, niin meitä sillä peloteltiin. 

Siin sillal ei ois saanu ajaa pyöräl. Ja aina kun ol kauhee kiire niin siit aina ajettiin. Ja sit aina joku näki ja oli vihanen! 

Patosillalta pääs suoraan pappilaan. Ne tuli kaikki talot matkan varrelta tutuiksi. 

Patosillan alapuolella alajuoksulla oli ennen matonpesupaikka, siellä käsin pestiin mattoja ja joessa huuhdottiin. Siinä oli hyvä kallio vieressä. Siihen aikaan ei ollut mitään pyykkikoneita. Pyykit pestiin ensin saunalla ja sit mentiin Kymijoen rantaan huuhtomaan. On siellä pitsilakanakin karannut. Virta vei.

Joskus joku hukkas sinne sormuksensakin. Ja meni vuosia välissä, mutta sitten joku heitti virveliä siellä ja sieltä nous risu ja sormus!

Meiän naapuri hukku tonne koskeen juhannuspäivänä. Oli rakennustalkoot ja sinne vaan putos.

Silloin kun mie kuljin Patosiltaa pitkin töihin, oli komeen näköstä kun isot lohet hyppi siellä vedessä. Silloin oli kalaportaat Kotkassa rikki.

Tuli monta vuotta oltuu tuol tehtaal töissä tuossa Patosillan vieressä. Seittemän-kaheksan vuotta tuli oltuu siel hommissa, kun uutta tehasta rakennettiin.

Kolme kertaa mun aikana tyhjennettiin toi koski. Laitettiin pato kiinni ja tyhjennettiin koski. Ja ongittiin ne polkupyörät pois sieltä. Siel ol sellasii poikii, jotka pisti sillalta alas niitä. Niist ol kiva heittää polkupyörä sillalta jokeen. Ja sit joku tuli kysymään, että millähän pyörän sais pois tuolta koskesta kun hyö arvaa että se on siellä. Sit laitettiin patoluukut kiinni ja kolme-neljä polkupyörää sieltä joka kerta ongittiin. Se oli tullu joillekin konkareille tavaksi niitä sinne heitellä ja sit oli mukava katsella, kun pistettiin luukut kiinni. Niit ei koskaan saatu niitä jätkiä kiinni, vaikka hyvin tiedettiin ainakin kaks niistä. Mutta kun ei saatu itse teosta kiinni. 

Jotkut urheat kaverit meni seikkailemaan sinne kuohuihin myös. 

Ja sit kun patoluukut suljettiin niin sinne koloihin jäi isoja kaloja. Virtaus pistää kivet pyörimään ja sinne tulee sellasia isoja monttuja, voi olla useita metrejä syviä ja kaks-kolme metriä halkaisijaltaan. Niitä pyöreitä kiviä sieltä pohjalta ongittiin sitten koristekiviks, kun koski tyhjennettiin. 

Ja niitä lohia ongittiin sieltä ylös. Ne piti laskee vapaaksi, mutta kun vähän kolhaisi niin oli pikkuvikainen ja sai viedä kotiin. Ja kyllä niitä vietiinkin!