Paviski ja Vepski
Nuorten kokoontumisille oli sillon nää kaks paikkaa, Paviski ja Vepski. Paviskil oli aina torstaisin tanssit, sinne tuli Kuusankoskeltaki nuoria ja kaukaa sitte tuli näitä vieraita. Vepskil oli sunnuntaisin joskus ja keskiviikkoisinkin, ne ei ollu niin säännöllisest. Mut Paviskil oli aina torstaisin. Ja sit jos sattu saamaan rahaa niin mentiin. Se oli luvanvarasta se tansseihin meno. En tiiä oliko muilla, mut meillä ainaki se niin oli.
Paviskil oli sunnuntaisin sekä torstaisin tanssit. Ja Vepskil ja Paviskil saatto olla samanaikasestiki tanssit ja molemmis oli huippuorkesterit. Ja ne oli aivan täynnä.
Vepskiltä kuului musiikki kauas, kun se oli mäen päällä. Vepski oli VPK:n lava.
Vepskillä on käyty köyritansseissa.
Ja musiikki kuului kotiin asti, kun asuttiin lähellä.
1948- luvulla Vepskillä esiinty Yrjö Saarnion Polkka-yhtye, Ossi Aalto, Dallape ja kaikki noi hesalaiset huippuorkesterit esiinty siin VPK-talolla. Erik Lindström ja Olavi Virta. Ja muut.
Anjalas kävi Elimäelt saakka nuorisoo tansseissa. Ja polkupyörillä!
Muistan meilläkin, kun kysyttiin että lähettekö Anjalaan tansseihin, niin aina oli lähtijöitä. Polkupyörillä mentiin.
Myllykoskelta tultiin polkupyörillä Ummeljoen kautta köyritansseihin Vepskille.
Ja siel on lapsi pitänyt häät.
1950-luvulla täällä maaseudulla oli todella huippuorkestereita paljon. Silloin soittoporukoita kutsuttiin orkestereiksi, nykyään bändeiksi. Täälhän oli kanssa isoja orkestereita.
Brita Koivunenkin oli Vepskillä laulamassa. Siel kävi myös Jorma Veneskoski,
Siin esiintymislavan takanahan oli pieni ikkuna. Sielt myö käytiin kattomas välillä. Mut aidan toiselt puolelta ei koskaan tultu salaa. Se tiedettiin, että aidan toiselt puolelt ei saa mennä tansseihin.
Kun ei vielä tansseissa käyty, niin käytiin aidan takana katselemassa!
Ja aina tanssien jälkeen, olisko ollut Anjalan Kuohun kanssa, käytiin lakaisemassa lattiat. Ja se oli suur saavutus, jos lapsena löys sieltä jonkun kolikon.
Perunajauhoa taidettiin silloin laittaa tanssilattialle.
Siihen aikaan oli muotia tällänen samettitakki. Punanen tai vihreä. Kotona tehtiin takki.
Kävihän ne Rämpsän tytötkin Vepskillä tanssimassa.
Ja nykyisen vaimoni tapasin siellä Vepskillä 1960-luvun alussa. Kartanolla oli kesäjuhlat ja sen jälkeen mentiin Vepskille tanssimaan. Ja siellä hänet tapasin.
Joskus mentiin Vepskille häihin kuokkimaan kavereiden kanssa. Kerran yks sulhanen meille jutteli ja pyys pöytään syömään. Selitettiin, ettei meitä ole kutsuttu, ollaan kuokkimassa. Mut se sano, että pöytään vaan!
Paviski oli aiemmin sellainen latomainen, mutta joskus 1950-1960 luvulla rakennettiin uus rakennus joka oli mutterin muotoinen. Siel oli tanssit joka sunnuntai ja joka torstai. Ja siel tuli käytyy. Ja siel kävi paljon muualtakin porukkaa.
Parisen vuotta siel tuli käytyä joka ikinen torstai. Ja Vepskillä lauantaisin.
Paviskil ol kerran tansseis ja siel ol naisii tanssimassa. Ja oikein tanssin. Ja sit sieltä löyty lopulta mun vaimo!
Anjalan Vepskil tuli käytyy kuuntelemas humppaa! Myöhemmin
siel olikin enemmän rokkibändejä.
