Lapsuus Pasilassa ja Hennalassa

Muutin vanhempieni kanssa v. 1946 Inkeroisten Pasilaan, silloin isäni sai töitä Tampellasta ja äitini Pasilan (kartanosta) kanalan hoitajan työn, hän oli koulutettu siipikarjanhoitaja. Tämä Pasilan kartano sijaitsi siinä tehtaana takana joelle päin. Siellä oli punaisia mökkejä asuntoina työntekijöille. Siellä asui useita perheitä siihen aikaan ja lapsia oli paljon. Lisäksi oli iso navetta lehmille ja kanala ja ilmeisesti sikojakin, koska siellä oli pikku possujakin. Kesällä lehmät laidunsivat siinä tien toisella puolella joen rantaan vievällä laitumella ja me lapset tietysti käytiin aina niitä piikkilanka-aidan takaa ihmettelemässä. Siellä oli myös sonni, jolla isommat lapset pelottelivat meitä pienempiä, että ei saa mennä lähelle sitä, sillä sonni tulee sieltä aidan läpi päälle ja puskee sarvillaan.

Me asuttiin siellä noin vuosi ja muutettiin sitten Hennalaan, joka oli suoraan Pasilasta lähtevän tien toisessa päässä kosken rannalla, siellä lähellä Tampellan pääkonttoria. Hennalassa oli asuntoja ainakin toisessa ja kolmannessa kerroksessa, ensimmäisessä kerroksessa oli puusepän verstas ja jotain talleja ilmeisesti. Ne olivat niille muutamille kuorma-autoille, joita myös korjattiin siellä. Rakennuksen takana tai siinä sivulla oli paja ja tehtaan voimalaitos. Hennalassa asui monia tehtaan työntekijöiden perheitä ja lapsia oli paljon. Minunkin kaksi keskimmäistä siskoa syntyivät meidän siellä asuessa. Asuntoihin tuli kylmä vesi raanasta ja käytävällä oli yhteinen WC. Myöhemmin koko rakennus otettiin konttorikäyttöön ja oli siinä käytössä niin kauan kunnes purettiin pois alta ja Kemijoki oy alkoi rakentaa omaa uutta voimalaitosta siihen rantaan. Siihen aikaan siinä Hennalan takana kulki junarata, jolla ilmeisesti vietiin sinne voimalaitokselle tarvittavia tarvikkeita. Siitä junasta ja radalle menosta meitä lapsia aina kiellettiin ankarasti.

Seuraavaksi muutettiin puutaloon, joita oli kaksi siinä Klubin takana. Se talo, jossa me asuttiin, on nyt jo purettu. Pihapiirissä oli myös isot liiterit, joissa kaikilla asukkailla oli oma eristetyt osansa omia polttopuita ja muita säilytettäviä tavaroita varten. Rakennuksessa oli myös yhteinen puusee.. eli huussi. Tässä talossa asuttiin kun nuorin sisareni syntyi. Hän täytti vuoden kun muutettiin Veikkolaan omaan taloon jouluksi 1951.

Koulun aloitin syksyllä kun asuimme vielä Tehtaanmäellä. Koulumatka oli aina jännittävä. Kun kuljettiin kirkon ohi ja lähestyttiin osuuskauppaa ja leipomoa, leipomosta tuli hyvät leivän tuoksut jo pitkälle ja välillä pullan tuoksukin. Tie kulki siitä alas radan yli Tehtaanmäen seisakkeen kohdalta, siinä piti olla aina tarkkana, että ei jäänyt junan alle. Ylikulkusilta rakennettiin vuosia myöhemmin. Joulun jälkeen kuljettiin metsätietä pitkin Hallasenlammin kautta Neloskaupalle ja siitä takaa mäki alas Tehtaanmäen kansakoulun pihaan. Myöhemmin vasta rakennettiin Veikkolaan johtava päätie nykyinen Veikontie ja muut tiet.