Puhelinkeskus

Liikkalas ol puhelinkeskus. Mie olin siel töissä.

Se oli sellain kapea huone, jossa se keskus oli. Tuli kauhea ukonilma ja mie olin siel yksin. Se ol sodanjälkeist aikaa ja siel ol paperiverhot. Siin ol pien sänky ja mie menin sinne sänkyyn ja laitoin silmät kiinni. Ne ikkunaverhot ol nätit paperiset verhot. Ja sit tuli se maatilan isäntä katsomaan, ettei mitään oo sattnut. No ei ollut muuta, kun ne verhot oli menneet. Ne kastu ja oli tipahtanut. Se oli maatilalla se puhelinkeskus. Talon emäntä oli toisel puolel ja mie toisel puolel.