Ruhtinaan viulu

Katajalan Heikin ja Eemelin isälhän ol kaunis pytinki. Se ol vuokrattu silloin kun Myllykosken tehdast rakennettih. Tääll ol virolaisii miehii töissä. Se ol sellain Betoon armii nimiin venäläin betonikomppania. Ne teki lapioil töitä. Siih aikah ei ollu betonimyllyykään. Niit ol iso porukka. Niitten pomo ol vuokrannu sen komian Katajalan talon, jossa oli värillisii ikkunaruutui ja paraatiraput. Sen pomon sanottih olleen joku ruhtinas. Se ol musiikin tunteva miäs. Silloin asu Ummeljoel suutar Huumoin. Huumosel ol huono viulu, mut se ol hyvä soittaja. Se venäläin lahjoitti oman viuluh Huumoselle. Se ol ruhtinaan viulu. Tynnilän Valto on säveltänny siint sellasen kappaleen kun Ruhtinaan viulu. Näyttämönjohtaja Turjanmäen poika hyppäs kerran sen viulun päälle ja särki sen. "Tää ei ol rahal maksettu", sano se Huumosen Väinö siint viulust. Kai sen sai liimaamal jotenkin korjattuu. 500 joutu Turjanmäki maksamah, kuukauden palkan.